Juoksin metsätiellä, ylös loivaa mäentapaista. Toista vuorokautta kestänyt sade painoi lehtipuiden piiskalatvoja luokille tien ylle. Oli hupaisaa ajatella, että tällanen kesäinen tie on kuin vihreäseinämäisen  kanjonin pohjalle ahdistettu umpeenkasvava väylä. Märkiä oksia väistellen saavuin kynnään laelle.

 

Jos muutama viikko sitten metsäpolulla hölkätessä olin säikkynyt holtittoman kennelistin irrallaan säntäilevää mustia, oli tämänkertainen säpsähdys/säikähdys hivenen tanakampaa laadultaan: Pusikoiden suojassa tietä pitkin vastaan saapui Borreli-Ossi Huttusen akka Aina-Naima Vionoja-Huttunen hirmuisaa orittaan ohjastaen. Näissä tilanteissa on aina toimittava nopeasti ja oikein. Jo se, että olet lähtenyt samalle tielle saman aikaan Ossi B:n akan kanssa, on pahemmanlaatuinen virhe. Yritin valita juoksulinjakseni kanjoninpohjan äärimmäisen vasemman reunan, mutta melko nopeasti hoksasin, että ratsu suuntasi kohti just sitä uraa. Ennen kuin ymmärsinkään, mitä olin tekemässä, olin riuhtaissut itseni kuin vieteristä ampuen väylän toiselle reunalle, aivan tienvarsipusikon tuntumaan. Olin jopa valmis syöksymään ojakosleikkoon, mikäli horstia ohjastava hullu akka päätti kääntää elukkansa päälleni. Mutta turha pelko, ohittaminen sujui ongelmitta.

 

Seuraavien vesimärkien kilometrien aikana muistin aiemmin päivällä kuulleeni huoltoaseman kahvilassa Tietotoimiston Kyylältä juttua, että Borreli-Ossi, joka oikeastaan oli Lespo ja Lutka, oli saanut viime viikonvaihteessa akaltaan turpaan. Akka oli lyöny Ossin maahan ja potkinu sairaalakuntoon. Kuulemma hampaita oli irronnu. Ambulanssilla viety sairaalaan. Käsivarressakin oli ollu pahoja ruhjeita, ettei vain luunmurtuma. "Olitko paikalla näkemässä?", tinkasin Kyylältä. Se ei tietenkään vastannu, lisäsipä vain, että Ossin akalla oli ollu mukiloinnissa apuna sen tämänkesäinen vakipano, Puputuuppari. Se Puputuuppari on muuten varsinainen horsti sekin. Ihan Screamin Jay Hawkinsin näköinen, siinä videossa kun laulaa "I put a spell on you" -biisiä. Aika pahasti mösöissä. Aina. Ja väkivaltainen. Vähän jätkät puhu, että se tyyppi vielä viedään pimeään paikkaan ja pidellään pahoin... se Puputuuppari... on se niin monta kurmottanu henkihieveriin. Mokomakin narkkari. Minä sille Kyylälle: "...elä kuule perkele levitä juttuja, jos et ole ollu ite näkemässä..." ja: "...sinutkin pitäs hakata joskus oikein kunnolla, ettet olis aina tunkemassa nokkaas toisten asioihin. Että eikös se ole vähän niinkin, että sulle on ihan sama vaikka saat turpaan. Jos ei pillua saa, niin saa turpaan... että eikö ole hyvä että edes jotakin saa..." Aina kun Kyylää puhuttelee tähän tapaan, se kääntää päänsä poispäin, kokoaa itsensä ja tokasee: "Täytyy tästä..."

 

Sitten joku tiesi kertoa, että Borreli-Ossi oli laittanu eron vireille. Ei niinkään se akan ja Puputuupparin tekemä väkivalta, vaan se, että sen akka oli ostanu Puputuupparille uuden mersun Ossin rahoilla. Tai ei se mersukaan vielä mitään, mutta kun oli menny ottamaan siihen super-kaskon ja talvirenkaat aluvanteilla. Tiijä näistä... lämpimikseen puhuvat.

 

Sateisen hölkkälenkin jälkeen saunan päälle kramppasi  oikeaa koipea. Perusteellinen venytysliike ja olo helpotti. Sitä vaan ei koskaan taho oppia...