Enimmäkseen, useinmiten ja melkeinpä poikkeuksetta meikäläisen olotila on kutakuinkin ontohko tyhjiö, joskin rikkoontuneeseen muuripataankin voisin vertautua. Sensijaan lommoinen painekattila ei enää tunnu erityisin tutulta, vaan ollakseen ikäänkuin himmeten. Ylipäätään onttouden tunnistamisen mielekkyys ei ole niin palkitsevaa, että siitä jaksaisin tämän pidempään jatkaa. Tärkeintä jokatapauksessa on tyhjän tilan täyttäminen ja jonkinlaisen järjestyksen ylläpitäminen. Siinä meneekin aina koko päivä. aamusta iltaan. ja ninpä on sitten amusella uudet ontelot, poks ja pum.