Kun seuraavan kerran tulet minua puhuttelemaan, sinulla on kädessäsi nöyräksi puristettu etana. Se, jonka olet saanut myötäsyntyisenä ominaisuutena osana persoonallisuuttasia, minuuttasi, itseytesi ydintä. Just just. Just setä, joka on aina tehnyt sinusta ylimielisen ja ylpeän. Siis susia tulee riittämään. Nyt aina ja ikuisesti.

Tai ainakin alkajaisiksi näin juhannusviikolla. Jussia pukkaa, sanos entinen ristirutpa.