Oma oli ehdotukseni tuohon toimenpiteeseen. Mari täytti 40 vuotta kihlajaispäivänämme ja itse toimenpidettä ehdotin. Suostui se.

Nyt ollaan kahlehdittuja ja hyvältähän se tuntuu. Vaan eihän se sen kummemmin mitään muuta. Rakkaus jatkuu vaikka minun on vaikea ymmärtää että joku voi vammaista rakastaa.

Eikä saa aina sanoa että "vammainen" ja "vammainen" vaan pitää jatkaa eteenpäin. Kohti jotakin vaikkakin toisenlaista elämää kuin se entinen, jossa olin hyvin liikkuva, näkevä ja ajatteleva.

Kun kuitenkin on elossa, osaa puhua, tietää kuka on ja osaa jotenkin rakastellakin. Nyt juomme shampanjaa ja poltamme pikkusikareita.