Katsoin eilen Teemalta elokuvaviikon molemmat valinnat, Kaupungin Valot sekä suosittelemasi myöhäisillan ranskalaisrainan "Perhonen Lasikuvussa". Ensinmainitussa kukanojentaminen on niin ylittämtätön, ettei siihen pysty kuin Leo Jokela lähipäivinä esitettävässä "Komisario Palmun Erehdys" -filmissä "Silimät tummat" -laulullaan... se kädenliike - melkeinpä herkempää kuin Chaplinilla!?

"Perhonen lasikuvussa" herätti monenlaisia ajatuksia. Esim sellasen, onko vakavasti sairaan ylenmääräinen kannustaminen tyyliin "...kyllä sinä siitä toivut... kaikki muuttuu vielä paremmaks..." kiusallista. Vissiin sekin parempi kuin kieltäytyä täysin tapaamasta: "...et ole enää entisesi, minulle tulee vain murheellinen olo, kun näen tilasi..." Näitä molempia nähtiin elokuvassa.

Ehkä elokuvan tärkein viesti katsojalleen on: keskity oleelliseen, älä tee mitään turhaa, ole aina rehellinen. Ihan kuin olisin kuullu nää joskus aikasemminkin...

Nyt jo huomaan katuvani hihnastoon heittämääni rasismiarviota. Sehän foto rumaläskistä "nejgrnaikkosesta" oli ratkiriemukas avaus, johon vastaan lähiaikoina piirroksella. Tässä blogissa. Samaan tyyliinhän vitsailtiin lukioaikaan natseista ja kommareista...

Pysyhän kanavalla!