Posti on tipahtanut lattialle. Keittiössä lorisee astianpesukone. On juotu itse keittämääni espressoa joka oli oikein hyvää. Jalat ovat kylmät ja tunnottomat, mutta siitä huolimatta oikeaa jalkaa särkee. Ohuelti hiottaa. Vessanpönttöön tuli pullautettua elastinen paska. Ei tavanomaista nopeaa ripulia. Se on hyvä. Edistyn.

Aurinko paistaa. Ja taas mennään kuntosalille. Näen oudosti, oikea näkökenttä on kadonnut.

Miksi minä en muista nimiä?  Eilen katsottiin Voddlerista (suosittelen asentamaan ohjelman) elokuvan nimeltä "Perhonen lasikuvussa". Tulee tänään Teemalta. On tositarina aivoverenvuodon saaneesta Ellen päätoimittajasta.

Kuka minä olen ja  miksi minä olen?

Mari rakastaa minua. Kertoi sen taas äsken.

Siksi. Ja koska: aivot ovat uusiutuva elin.