...oli alussa kiinnostava ja imevä mutta muuttui sitten jokseenkin naurettavaksi patsasteluksi asetelmallisine asentoineen ja jatkuvine rumine lähinaamakuvineen. Ja ne laukaukset... kaikki osuvat kerralla paitsi kaksi... nopeita ja hienoja teloituksia joissa ei ollut tuskaa, kuolonkorinoita eikä edes vertakaan. Aivan liian käsittämättömän hienoja laukauksia. Ja Clint Eastwood imi sitä helvetin sikariaan koko ajan. Siis se meni lopulta ihan vitsiksi. En oikein ymmärrä miksi Juomari Turmio piti sitä niin hyvänä.

Olen tänään oppinut kävelemään niin että polvi nousee koko päivän. Nyt en enää jää kynnykseen kiinni. Ja on koko loppuelämä aikaa opetella uusia asioita... tällä vauhdilla juoksen Jukolan Viestin ensi kesänä...