Mä vähän luulen, että taidan lopettaa tän pressaehdokassarjan, ennen kuin hahmottelen piirustaen Soinia, Väyryä ja Niinistöä. Se, että Pekka H, joka on oikeastaan ihan ok ja symppis, ja olis ihan pätevä kansakunnan kaapin  päälle kekkereissä kukkoilemaan, lähetytti sisältäni näin karsean kuvituksen, on persumaisen rienaavaa ja anteeksiantamatonta. Mneköön nyt kumminkin. Tostahan vois vaikka kehitellä jotain.

On hyvä uutinen se kun aslkellus alkaa sujua ja jalka nousta. Siis kohti cooperintestiä, maratonia ja jukolanviestiä... Joskus opiskeluaikoina, 80-luvun huurteisina & savuisina vuosina keväisin oli kutakuinkin sellanen raatomainen olo itelläkin... vaan kyllä sitä jukolanviestin kautta aina kuntoutu niin, että syksypuolella kesää juoksu kulki mallikkaasti. Suosittelen aloittamaan nousujohteisen harjoittelun (vai onko se "nousujohtoinen"?). Tarkotan sellasella sitä, että liikuttelet aluks vaikka vain sormia, sitten käsivarsia ja jalkoja, kutakin vuorollaan, vaikka muutaman minuutin kerrallaan. Sitten kymmenen minuuttia... sitten tunnin... sitten kaksi. Toistoja pitää tehä paljon. Ihmettelin armeija-aikaan, kun meitä ruvettiin valmentaan talven hiihtokauteen. Ei juostu, vaan käveltiin. Sellasta reipasta vauhtia. Ei tunti, ei kymmenen kilometriä, ei kaksymmentä kilometriä... vaan koko päivä! Ihmettelin, mitä touhua tää oikein on, mutta nin se vaan menee: Peruskunto hankitaan pitkäkestoisilla suht kiireettömillä lenkeillä. Toistoja toistoja, paljon toistoja. Arvelisin, että kun elimistö oppii uusia rutiineja, alkaa pohja uusille liikesarjoille olla valmis... En tiäh, saattaa tuntua tympäsevältä ja ykstoikkoselta, mutta mikäpä ei olis. Aatteles kaikkia koululaisia ja työssäkäyviä: joka aamu AINA samaan aikaan AINA samat jutut...