Olen tavallisen innoissani. Juuri nyt. Vaikkapa lumesta. Vaikkapa pakastemarjoista. Mustikoista, lakoista, mansikoista. Varsinkin jäisiä mustikoita on siis aivan mielettömän siistiä rouskutella puuron kera. Olen innoissani mäestä. Ylämäki. Alamäki. Olen innoissani ja suunnattoman iloinen siitä, että meillä on Ville Haapasalo, joka ajaa ennakkoluulottomasti junalla läpi valtavan suuren Venäjänmaan. Ja reissaa vanhaa silkkitietä Georgiasta (ent. Gruusia) itäään. Tapaillen ja jututellen ihmisiä, joita tai joiden asuinpaikkoja en koskaankaan ikinä tämän ainokaisen elämäni aikana tulisi näkemään. Myös olen innoissani zappasta, vaikken vielä kyseistä linkkiä ole tsekannutkaan. Ehkä en tarkastakaan. Zappahan on tuo aivan liian varhain edesmennyt nero. Joku yrittää väittää että liian vaikea ja kaikenlisäksi elitisti, mutta kumotaan sellaiset puheet. Katsoin satumaan. Siis juma! Tää vappunaamarihan on ensimmäinen u-mies! Rrrajua. Kaiken tärkein Z:n kautta avautuva keissi on säveltäjä Edgard Varése... pitäis vissiin tehä biisistämme Panss.Paksuk. orkesterisovitus... siinä olis ainesta vaikka mihin!

Vaan nytpä met täällä olemme juuri erityisen innoissamme Hormuzin salmen tilanteesta. Melkeinpä enemmin kuin Pohjois-Korean sukupolvenvaihdosta. Erityisesti riemua repeilee siitä kun kuulin kerrotun, etteivät amerikkalaiset tule milloinkaan lähteman Afganistanista. Sieltä on hyvät mestat valvoa Irania... ja siinä sivussa niitä talibaanoja. Mutta se on sitä suurvaltapolitiikkaa ja asiasta paremmin perillä olevat tahot hoitakoot sen.

 

Nyt minä vain katselen kun uusia lumia enteilevä tuuli ravistelee puiden oksilta edellisä. Lumia ja huurteita. Just näinä aikoina metsissä on loputtomasti lumen ja oksille takertuneen huurteen takia luokille taipuneita lehtipuita. Koivuja, pihlajia, raitoja, pajuja... Aivan sikasiistin sairaan komeeta! Ninvainen: Huippuinnoissani olen siitä kun ollaan jo sen reilusti juhannukseen kallellaan, niin että valon lisääntyminen on tosiasia. Vielä runsaammin hihkun ja puhkun seuratessani säätilojen kehitystä: tuleeko tälle talvelle jysäripakkasia. Kuinka jaksaakaan mellastaa vanha kunnon kasvihuoneilmiö. Kuin innostuneet sonnit ainakin hakkaamme lekalla peltitynnyreitä, jos vain Jäämeren metaaniklatraatit päästävät oikein kunnon pössäykset taivaantuuliin!

 

Mutta tietenkin kaikkia edellämainittuja hulppeammin olen "iksaitid" siitä seikasta, heilahtaako vanha raiskaaja jo ensimmäisellä kierroksella "arvojohtajaksi" mäntyniemeen, vai onnistuuko jytkyherra saamaan laumansa uurnille - enemmin kuin yksikään paavo tai kaikki paavot yhteensä.... ja miten monta kreationistia Suomessa on... ne sellasethan äänestää Saria. Tapasin kerran yhden sellaisen, kreatsiionitsin. Eipä aikaakaan kun jo kiljahdellen ylistimme: "Raamattu on iso iloinen asia. Kansamme valo. Viisaus. Neuvo. Kivijalka, johon nojaamme. Aina. amen."

 

Hmarkh Rothkohn taidetta en ole aiemmin juuri noteerannu. Nytkö se puhuttelee. Vaikohan enemmin Barnett Newman?