Tää ei ole arspaktia, tää on ihan brutaalirealismia. Kaunis suomalainen könsipoju jolla on aivan valtavan iiihana karvapatti takaraivossa. Ilmekin on realistinen: aito hellä suomalainen irvistys, rakastavan miehen katsoessa iiihanaa karvaista isotissistä (joissa on tankeita karvoja) naista ajatellen että ehkäpä tässä otetaan ohuenohuet, siitakesienimäiset pikacoitukset ennen sitä varsinaista perusteellisempaa röörinpuhdistamista, jonka jälkeen molemmat osapuolet sivelevät toisiinsa hedelmäisiä mahlaisia nesteitä, joissa kelluu jauhoista tehtyjä isoja mykyjä ikäänkuin siksi että ajatukset niiden kautta johtuisivat jonnekin arabialaisille öljykentille, jossa eräs isonenäinen sheikki imee piippuaan (joka on suussa väärinpäin) kuin lutkuttaisi jotain ihme lärpäkettä, joka on valmistettu joissain Kauko-Aasian maissa, melko kaukana siitä sudeettisavolaisesta mieronhiihtäjästä, joka olikin yllättäen nainen, jolla oli myös aivan valtavan iiihana karvapatti niskassa. Tää naisen karvapatti on tosin isompi ja kiinteämpi: kuin pieni lanttu, väriltäänkin samanlainen, tosin vähän punakampi mutta jollain tapaa sameankellertävä, samanlainen kuin on väriltään se lanttu joka irtosi erikoisen näköisen neekerin kämmenestä hänen asetuttuaan risti-istuntaan Zetorin penkille senjälkeen kun entisen vanhan emännän kädestä kimmahti kauha ketoon. Kauha oli muuten ebenpuuta, niinkuin sekin ihme pikku pysti joka oli sijoitettu hieman sivummalla istuvan karvaisen apinan jalkapohjaan. Ja millaiseen jalkapohjaan! Siinä oli monenlaisia juovia, juomuja ja uurteita ja niiden keskellä - yllätys yllätys - oli karvapatti. Totuuden nimessä tämä karvapatti olikin aika tavallinen, kuin kuutamolla hehkutettu sian kärsälevy, sellainen joka helposti lingotaan kaueammaksi kun kylään saapuu erikoisempi vieras. Tämä vieras on näköjään kaunis suomalainen könsipoju, jolla ei olekaan karvapattia vaan neliömäinen umpilaatta sukukalleuksiensa suojana, umpilaatta, joka on sisäkierteinen ja jotenkin hitaasti omituinen, eri tavalla tosin kuin se varsin tavanomainen avolaatta, jossa ei ole kierteitä ollenkaan. Muuten, nuo kierteet ovat rihlattuja. Miksi? Koska rihlat ovat eksoottisen mausteisia ja tavallaan kiinnostavia, ei siis ollenkaan sillä tavalla kiinnostavia, kuin ne tähän asti esiin tulleet karvatapit. Mielestäni eräs kiinnostavimmista karvatapeista on se, joka esiintyy Lenitan alusvaatemalliston arkisemmassa osastossa, ns. "luukkuhousudepartmentissa", kuten tätä osastoa vähemmän sivistyneesti kutsutaan. Mutta karvatappehan ei kuitenkaan ole kovin monenlaisia, ne voidaan jakaa luokkiin a. tavanomaiset karvatapit, b. tavanomaisemmat karvatapit ja c. hyvin vähän tavanomaiset karvatapit, eli ne jotka mainitaan Raamatun Vanhan Testamentin alkulehdillä. Nämä hyvin vähän tavanomaiset karvatapit ovat sillä tavalla kiinnostavia, että niiden karvatappius voidaan aika ajoin kyseenalaistaa, kuten enoni vanha Opel joissain hienommissa piireissä silloin tällöin kyseenalaistettiin - tosin totuuden nimessä aika harvoin kuitenkin. Karvatapeista kun on puhe, niin pitää muistaa että on niitö muunlaisiakin tapppeja, tosin kaikissa on enemmän tai vähemmän karvaa, paitsi että on olemassa yksi poikkeus, sen vanhan emännän niskassa (jolta siis kimmahti se edellä kerrottu kauha siihen edellä kerrottuun ketoon). Hieman ironiseksi tämän nyt kerrotun sivuseikan tekee se pieni, mutta vähemmän kiinnostava ja jotenkin tavallinen, mutta kuitenkin timantinkirkkaaksi hiottu detalji, joka esiintyy edellä mainitun sian kärsälevyssä, silloin kun sitä katsoo alakulmasta vinoittain sisään vasten täysikuuta ja auringon siltaa. Mitä silloin näkeekään? Aluksi ei mitään, mutta sitten erottaa jotain sumeasta taustakohinasta. Onko se kenties karvatappi? No ei tietenkään, niitähän nyt on muutenkin liikaa nykyisin. Se onkin hilamainen kuutio, joka kuitenkin kiinnostavalla tavalla liittyy karvatappeihin, nimittäin siten että kummassakin on k-kirjain. Miksi tämä pitää erikseen mainita? Koska se ei ole ollenkaan kiinnostava seikka. Tuo enoni vanha Opel - sillä ajoi serkkuni Pekka joskus ja Pekallahan oli tietysti luokan b. tavanomaisempi karvatappi ja aika erikoisessa paikassa, hieman viistoon ylöspäin hänen navastaan, navastaan joka sijaitsi vasemmassa jalkapohjassa isonvarpaan juuressa. Pekan karvatappi olikin "eri veikeä" kuten Pekan kaukaiset serkut sitä hyvin harvoin kutsuivat, se nimittäin ajoittain katosi ja sitten ykskaks yllättäen ilmestyi takaisin jonkun tuntemattoman henkilön varsin erikoiseen ruumiinosaan jonka nimeä en nyt juuri, sitkeistä pinnistelyistä ja ponnisteluista huolimatta tai ehkä juuri siksi, kykene palauttamaan aivojeni etulohkon frontaaliloobin kiemuraisiin, mutta tavallan kuitenkin melko suoriin, keskenään harmonisiin, ohuenohuisiin käytäviin. Zetorin penkillä risti-istuntaa suorittaessaan voi kenties todeta, että kaukana taivaanrannassa näkyvä pieni tähdenlennon omainen ilmiö onkin roska jonkin muun ihmisen tai eläimen silmässä tai korvassa. Ja karvapatteihin tämän erittäin kiinnostavan sivuseikan liittää se aivan karsee ja sikamakee juttu, jota en nyt lainkaan mainitse tässä. Luokan c. karvapatteja näkee sen sijaan joskus (vaikkakin harvoin) keskellä raavaan työmiehen kämmentä. Tämänmallinen karvatappi haisee usein erittäin pahalle ja on myös hyvin likainen, jopa joskus vetelän ja inhan ihmispaskan peitossa. Työmiehen karvatappi on kuitenkin rehti, reilu ja rehellinen, niinkuin työmiespiireissä valitettavan harvoin sanotaan, vaikka toisaalta sanotaan että karvatappihan ei varsinaisesti kuulu meidän intressiavaruuden sisäpiiriin. Työmieshän se onkin tietysti karvatappinsa ansainnut! Työmies-tupakka nyt ei oikein liity tähän - sehän on varsin pahaakin - ja juuri siksi se on sitä että työmiehelle ei parempi tupakka kuulukaan, kommunisteja ja sosiljatsia ovat saatana kaikki! Ei muuta kun ammutaan kaikki! Ei kun hiillostetaan ne hitaalla hiilloksella ja kusta lorotetaan päälle! Tapetaan vain kaikki! Karvatapeista vielä, että niskassa oleva karvatappi on varsin harmiton, oikeastaan ihan kaunistus (naisella) ja komistus (miehellä) tai huvitus (eläimellä) ja niin muodoin takaa kova ja tanniininen, kuten eräs jokseenkin huono valkoviini, jota tuli joskus käänipäissään kello neljältä aamulla lipiteltyä, tosi huono se viini oli, ihan paska se oli! Valtava, löysä paska! Ammun itseäni haulikolla polveen jos vielä saan samanlaista viiniä! Ihan perkeleen huonoa viiniä, hevosenkusta suorastaan! Jaa... nyt taisin eksyä aiheesta... mistä olikaan puhe? No teitytsi karvatapeista! Ei kun -pateista! No siitä puhe mistä puute eli minulla ei sitten olekaan ollenkaan karvapattia, liekö koskaan ollutkaan... nyt paljastin sen häpeällisen mutta karun tosiseikän joka on minua aina harmittanut... mistäköhän sellaisen saisi? Ehkä Siwasta. Menempä heti huomenna tai kenties ylihuomenna tai toissapäivänä niitä sieltä katsomaan... semmoista ihan pientä vain, pikkiriikkistä ja vallan vaatimatonta vain, minulle, mitättömälle ja matalalle tallaajalle, jolla on edessään loputtomat kyntämättömät sarat tällä pitkän, inhan ja ikävän elämän peltosaroilla, joiden ojanvierustolla saattaa ehkä kasvaa horsma tai ratamo... ja sillä ratamollahan on tetysti, tietysti kiva ja kätevä, peukalonhankaan sopiva karvapatti! Tuo karvapattihan se onkin varsinainen karvapatti! Hieno, uljas, upea ja jumalaisen kaunis! Jeesus miten hieno se on saatana! Anteeksi, taas kirosin... se on uljaan komea kuin vedestä nouseva kasvi Peitsamon levyssä ja miehekkään nihkeä kuin sileäksi hinkattu remmi keskellä jokseenkin vähäistä kenkälusikkakokoelmaa, jota ei ole ollenkaan olemasssakaan missään päin maailmaa. Tuo patti on se alkupatti, josta maailma on syntynyt ja joka selittää maailman sellaisena kuin sen näemme ja koemme, silloin kun emme ole hirveen, hirveen humalassa tai erinäisä sieniä syöneenä. Tuo patti on Patti isolla kirjaimella (ei tosin Patti Smith, joka on loistava laulaja, vaikka laulaa punkisti ja pitää liian isoa miesten valkoista kauluspaitaa) ja tuon Patin iso P pitää kirjoittaa kyrillisillä kirjaimilla eikä millään helvetin Arial-fontilla, josta tulee vain mieleen se huono Ariel-pesuaine. Joo, siis tää Patti on juuri se Patti. Oikea, ihana karvapatti.