Onko se hinksi? On se kai semmoinen, hinksihän se lienee tietysti on. Hinksi kuten Fsinksi niinkuin hienosti jossain päin maailmaa sanotaan, ajoittain ja oudosti olennaisimmat asiat sivuuttaen.

Sfinksi on sininen siksi että näissä kahdessa sanassa on sekä s-. i- että n-kirjain ikäänkuin antamassa väriä sille maailman osalle jonka ohi kuljimme kerran. Sinisyys on itse asiassa ainoastaan katsojan silmissä; kuin tallenteena jostain kätketystä lisäominaisuudesta, missä kasvaa utaremaisia heiniä. Kuin kelvottomia liukuhihnakuljettimen osia.

Sinipää-sfinksi on tavallaan käyttökelvoton, koska sen ominaisuudet ovat uloimmalla kehällä, vasten auringon siltaa. Ne syövät siellä toisiaan pitkin hampain. Hampaat ovat lähes 17 metriä pitkät ja takaa kovat. Ominaisuuksista unohtui mainita se varsinainen pituus, jota mitataan useilla asteikoilla, kuten esimerkiksi lehmän utareiden tilavuudella.

Se tavallaan seisoo ja makaa yhtäaikaa. Teräväkärkiset kolmiot eivät kuulu tähän yhteyteen. Ne ovat jossain muualla, kuten esimerkiksi kirkon tapuleiden viereisissä ampumahaudoissa, jotka yhdistyvät toisiinsa kapeilla ja värikkäillä liukuhihnoilla.

Sfinksi osaa olla jotenkin itsekseen ja paikallaankin, joskus, maanantain ja tiistain välisenä yönä. Paikallaan oloa on katseltava laajemmasta perspektiivistä, niinkuin Huovinen asian ilmaisi Havukka-ahon ajattelijassa. Huovinen oli muuten metsänhoitaja ja reservin upseeri, molemmat ihan kivoja pikkudetaljeja tuossa sinänsä kolhossa henkilöhahmossa.

Silmätkin sillä ovat jotenkin harittavat, kuin jollain hiljaisella metsänoravalla, jonka salametsästäjä on saanut tähtäimeensä silloin kuin hän lähti itsekseen ja hajamielisesti tassuttelemaan kohti kadonnutta peltiämpäriä, joka löytyi myöhemmin hevosensonnasta. Silmissään hänellä oli muuten, näin ohemennen sanottuna, ja vieläpä molemmissa, roska.

Sfinksi ei varsinaisesti lue mitään eikä sillä ole edes ammattia siinä mielessä kun nyt ammatti yleensäkään on olemassa. Sfinksi harrastaa paljon, kaikkea pikkuesineiden keräilystä isojen esineiden pois heittämiseen, ja jotain muuta siltä väliltä, mitä en nyt enää muista.

Sfinksi on hiekassa. Se on hiekassa juuri niin kuin hiekassa ollaan, hiljaa ja paikallaan. Hiekka on isorakeista eikä se liiku niinkuin monet liikkuvat osat yhtämittaa tekevät. Hiekka on varsin pienirakeista, kuin Risellan riisiä, jota ei pidä keittää kuten perunoita keitetään, nopean ravakasti.

Sfinksillähän on luonnollisesti, tai oikeastaan suoraan sanottuna, myös nenä. Gizan sfinksillähän sitä ei ollut, koska rosmot penteleet varastivat sen ja laittoivat sen sitten kuivumaan kuten aurinkokuivatut tomaatit laitetaan kuivumaan, aina ja iänkaikkisesti. Nenä on kuin armoton siivilä lähellä taivaanrantaa.

Sfinksin ajatuksista ei kukaan tiedä. Ajatteleekohan se? Tuskin, tai jos ajattelee, niin jotain hyvin pientä, ohutta ja läpinäkyvää niinkuin ei ollut siinä ollut Edvard Munchin maalauksessa, jossa oli se huutava hahmo sillalla. Se taulu myytiin sitten aika sikakalliilla hinnalla! Näin televisiosta.

Sinipää-sfinksi on jossain mielessä eri kätevä, kuin jonnekin kadonnut pitkä roottorin lapa! Sen voi laittaa vaikkapa makaamaan tuntemattoman naapurisedän pientä penistä vasten. Hiljaisesti. Tuhnuttaen.