..kuvaannollisessti tai ilman. Olen kuin otettu hevonen jolla oli kuvitteellinen häntä. Satunnaista, päähän tulevaa tajunnankymeä. Kaikki haisee paskalle. Kainaloista hiottaa muttei haise. Siellä on hevosia. Missä? Korpikuusen kätköissä, ison metsurin mahan alla. Mari hakee shampanjaa. Ihanaa!

Ei ole tässä näin. Siellä on ja näkyy aika kauas. Ainakin vajaan metrin päähän. Istuu allaan erittäin pitkä, mutta muuten tavanomainen peltiämpäri. Heh! Ei ymmärrä ihan kaikkea mutta silti kostuttaa huuliaan. Imaisee sitten sisään vaahtoavan syljen. Mikä harmiton tapahtuma on se!

Hevosella oli pitkät kynnet kavioissaan. Miksi? Se oli edestä kova ja takaa kuohkea. Koko loppuelämä aikaa nukkua, syödä ja naida. Ei kiirettä mihinkään. Paitsi sinne missä kuu ei paista. Hermostuttavaa jatkuvaa nykimistä. Ja aina saman toistoa. Kuin kammen kiertämistä kuvitteellisessa vihreässä reiässä.

On uusi iPhone 4. Hieno lelu! Ei voi tosin kirjoittaa sillä blogitekstejä koska siinä on just sellanen tietty ominaisuus. Ei oo rahhaa ja äiti on sairaalassa sen sairaalabakteerin takia. On kuitenkin hoidossa. Minne katosi hirveän pitkä kaksin käsin veivattava kampi? Se on tietenkin niiden hevosten hallussa.

Olen iso sontiainen jolla on kynsi päässä. Kamalan outoa, mutta kummallisen kätevää. Hikisin käsin haettu saunavasta. Saunassa on ruumenia kuin sankarihaudoilla hautoja, siis pitkässä rivissä. Aina kaksi vainajaa päällekkäin.

En hiihdä enää. Kato, ei kiinnosta. On semmonen olo kuin vastaheränneellä tikalla. Oho, tuli sanottua vertaus! Miten hirvittävän harmitonta - voisi olettaa jopa tavallaan kuivakkaa. Happoa astiassa.

Ameeba otsessa. Ihan kaikilla. Paitsi naapurin Eskolla, jolla on paljon korvakarvoja. Niin paljon että niistä kutoisi ryijyn. Ja se semmoinen ryijy oliski vasta eri mukava salin takaseinällä. Nimittäin Alastalon salin. Sen, missä kirnutaan jatkuvasti tuoretta Valion meijerivoita.

Asmo on nimittäin sen Eskon kaveri. Sen Eskon mistä lähti paljon kalaverkkoja. Massiiviset tuhot aivoissa. Ei ymmärrä ei muista ei näe ihan kaikkea. Halleluja ja hinkistä kaljaa! Ei oo oikein tuo. Ei tuommosta. Aksap.

Armottoman tavanomainen kalakatiska. Viimeinen rivi takaa pois. Kukonheltta. Tämmönen tässä ja kahvikuppi päälle. Suklaista sulaa jäädykettä kuin helppoa ristisanatehtävää. Hevonen tuli taas takaisin mieleen.

Kerro. Kerro mulle. Hopeinen, se on hieno. Perse. Syplä huulessa, hiertää. Kammetaan se jonnekin, ylös, ulostus ja lenkille.Kato hieno, kyllä kimaltelee. Oksennus tuli taas takaisin. Kaunis, veistoksellinen ja vulgääri.

Joku patukoi pienellä hännällään. Ovat hiljaa. Ulkona epäkeskona soi jonkun elokuvan epämääräinen, melko hiljainen ja hidas tunnussävel.Nyt syödään bataatti! Vatsa on kuutiomainen sisäelin siellä. Nyplää pitsiä. Melaako mekossa, taas?