...unen että kaikki oli kuin ennenkin, ajoin hienoa mustaa Audia Kaivopuiston rannassa, menin syömään Mövenpickin hyvää suklaajäätelöä, työnsin muistitikun auton soittimeen ja kuuntelin kivaa musiikkia ilmastoiduissa tiloissa. Olin onnellinen, oli kesä ja paljon rahaa tilillä. Hyräilin musiikin mukana. Autossa avasin läppärin, luin sähköpostit ja kirjoitin niihin näppäräsi vastaukset sujuvalla kymmensormijärjestelmällä.

Sitten heräsin.

Meni tuntikausia syvässä masennuksessa, mutta sitten keräsin voimat takaisin. Näillä eväillä mennään mitä on jäänyt jäljelle, saatana! Näistä vajavuuksista huolimatta rakennan uutta, outoa ja kuperaa elämää, perkele! Tiedän kuka olen, osaan puhua ja näen edes jotain, jumalauta!

Sitten rauhoituin.