Aloitan nyt koskaan päättymättömän sarjan paikoista, joissa olen joskus käynyt. Aivan ensimmäiseksi Rokua. Rokuanvaara sijaitsee kymmenisen kilometriä Oulujärven rannalla sijaitsevasta Vaalan keskustasta länteen. olen käynyt siellä joskus nuoruusvuosina suunnistuskilpailuissa. Muistan kovaa juostessani karttaa nopeasti vilkaistuani päätelleeni: "Edessä on iso mäki. Sen kupeeseen täysillä, siitä sitten tarkemmin..." Eihän siitä mittään tullu. Sen sijaan, että maasto olisi kohonnut mäeksi, siinä oli yheäki jyrkkä rinne alas päin. Kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin: jumaliste... aivan saatanamoinen monttuhan se siinä! Ja kisa oli sillä hetkellä pielessä. Maastopohja oli kyllä nopeajuoksuista hiekkakangasta, mutta minkäs teet kun ajatus humahti jonnkin Syvyyden Hornaan. Usein jälkeenpäin on ollut mielessä että sielläpä vielä joskus käyn. Ihan kaikessa rauhassa patikoimassa. Eväitten ja ajan kanssa. Niitä monttuja ihmettelemässä. Niitä monttuja... ne on muuten suppia. Suppa. Sellasessa on jääkauden päättyessä jäälohkare sulanut paikalleen. Toppuutellut hiekkoja. Kun sitten viimein on sulanu, hiekka on valunu minkä nyt hiekka valuu. Joku viisas on kyllä määritelly hiekan valumiskulman. Tuskin se 45 astetta enempää olle...

Tähän vielä päivän artistinen pläjäys. Ubu-nutun gimpillä vääristelly mukataiteellisesti hankihiihtoleneillä ottamiani kuvia. Ollos hjuva, läpiajettava lato, vuosimallia öbaut 30-luku: