...piisaa täällä Pieksumäen Jäppilässäkin missä olemme Marin kanssa hänen kotonaan. Alkava vatsakumpu ruskettuu. Hiostaa.

Aina hilaa pitkää ja hidasta, rasvaista metallitankoa niinkuin itseään vasten takaa hitaasti ja vakaasti perussuomalaisten ja protestanttien välillä, uhaten Eurooppaa suureellisella 53-vuotiaan ruhtinaan lasisilmällä.

On se outoa että lakritsin hinta romahti! Ampuu itseään silmälasien väliin. Tulee niin paljon paskaa ettei mahdu pönttöönkään. Minne meni artistien juhlakonsertti?

Edessään kriittiset viikot ovat turnauksista legendaarisimman voittajalla. On kuin ohi finaalin nousisi joku joka kysyy aina nimeään ja tekee sen englanninkielisesti, viittoen samalla käsillään - ja sitten jatkaa uraansa operoiduin polvin.

Se hakkaa itseään yhteistuloksella joka johti lipun vieressä olevaan, viime viiteen vuoteen loppumattoman turnauksen lopputuloksen aiheuttaman sydämensykkeen kliimaksiin.

Kermainen (tietysi Hyla-) mansikkakakku on hyvää! Mitä tämä elämä on?