Koneet on tehny kuvantekemisen melkeinpä liian helpoks. Olen pitkään harmitellu, kun ei saa aletuks... eikä millään kerkie... tekemään maalauksia maastossa, metässä. Vaan eipä väliä. Se onnistuu sekunnissa kun vain viitsii ruveta! Just oikeat sävyt, just oikea tunnelma!

Resepti: Vanhalla nokialaisella kännykällä digitaalista zoomia sopivasti käyttäen otettu ns. "raakakuva", jota äkikseltään pyöräytetty ubuntun gimpin ohjelmassa. Suotimet > kubismi. Ja tässä se on. Ei enää siveltimiä, ei enää värejä, ei entää sotkuja!

Oheislukemistoksi suosittelen Roald Dahlin tarinaa "Nahka", joka löytyy esim kokoelmassa "Rakkaani, kyyhkyläiseni", otava 1991, sivu 217... okei, ton kuvan reunoja vois jotenkin häivyttää...