Olen täällä omatoimisessa helvetissäni. Koen syyllisutta siitä etten saa mitään valmista aikaiseksi. On kuitenkin se lato siirretty. Eipä jääny halvan kuormapeitteen alle happanemaan. Niinpä sitten päätin piirtää näitä susia. Joka paikassa sutta sutta sutta sutta. Sus sutta. Susi suus. Susi pääs. Pääsusi. Sus susi.

 

Ei pidä näistä pahastua. Nämä eivät ole mitään muuta kuin omaa henkilökohtaista tragediaa tai sitten myötäletkeää häpeällistelyä, jolle saa ja pitääkin nauraa. pikkusen pahannilkkisesti. Just niin kuin heikommille nauretaan. Edessä hillitymmin nyrkkiin, seläntakana päästelläänkin sitten kunnon remakat.

 

Mutta kyllä minä tästä vielä, olen aatellu. Jos vaikka ei syöpä nappasis, vaikka sernopilusta on sen neljännessvuosisata.

 

 

Tavoitteenani on onnistua ennemmin tai myöhemmin piirustamaan sellanen sus, että se on enemmin kuin sisältämänsä viivat ja värit. Että se on ninkusta portti.. jaa että minne... no sieluun. Ettei tarvita sanoja. pelkkä piirrosviiva ja väripinta riittää.

 

En tiäh. Voipa olla että nuot on enemmpi klssa tai vaikka sika, joita muinointaannoin lukiossa piirrustellukjs.,