Olen viimeaikoina pyöritelly erään lukemani kirjan nostattamista vaikutelmista alkunsa saaneita piiroksia. Niitä en kuitenkaan rohkene tälle foorumille julki laittaa. Mutta lähes melkein! Tässä tulee, tähänastisen elämäni pahinta kattausta. Ajattelin, etten tätäkään laita, mutta eilen tuossa kirkonkylällä iltahämärissä kokemani asia pakottaa minut nyt julkaisemaan tämän kauhistuttavan kuvastuksen. Vaikka se on vielä luonnosasteella, siihä kiteytyy puhtaimmillaan ja jaloimmillaan se, minkä olen tärkeimmäksi kokenut.

Jos joku satunnainen erehtyy tämän näkemään eikä ymmärrä kuvastuksen rankkuutta, ei voi kuin valittaa: Tiedät nyt just tasan tarkalleen, miltä siasta tuntuu kun ruokakaukaloon ropisee helmiä..

Ai niin, se keissi siellä taajamassa eilen illalla... Neljänkympin rajoitus. Hidastin, kun katsoin että mikä helevaten musta siinä on just edessä meikän kaistalla. Keski-ikäinen mies siinä otti lukua, naama asvaltissa, hieman verissään. Satunnaisesti paikalle osuneen ensivasteen kanssa auteltiin tielleuupunut takaisin tolpilleen että pääsi siitä kotiinsa toipumaan. Ja matka eikun jatkui. Itse kullakin on ylleen sälytetty taakka. Tai itse itselleen hankkima painolasti. Sen kanssa on selvittävä. Jos ei jaksa, sitä jää tielle makaaman. Parempi tietan olis relata jalkakäytävällä, sinne harmemmin hakeutuu raskaampia vaikeasti pysäytettäviä ajopelejä, joitten alle jäädessään takuulla peli on kertalaakista pots-lojoo kanttuvei...