Kaksi ahventa oli matkalla katiskaan. Katiskassa kiilteli kummallinen luikka. Lusikassa näkyi hermostumisen merkkejä.  Merkeillä oli merkitys. Merkityksettömyydellä tarkoitetaan sitä että ahvenet ovat olemassa vaikka niitä ei ajatellakaan.

Mutta mielenkiisseleistä ilmavalvontajoukkojen kometajaeverstiksi venytetty emäntäpä ei lusikan eväsmerkeistä tuon taivaallisia. Hän ovuloi avarasti ja päästi päälle kuohkean pierun. Kyseinen toimenpide täytti muidenkin läsnä-olioiden lähimustit. Renkipoika toivotti hyvät joulut ja ilmoittautui Karibialle sivarineitien survival-leirille köksähommiin. isäntä täytti piipullisen jälkeen päänsä keskioluella: "...jouluapa hyvinkin... könttäsoppaa ja rusinapullakoita...kieh kieh..."

Ahvenet liittyivät rengin, emännän ja muiden joukkoon. He alkoivat hieman yllättäen keskustella hyvin sivistyneesti käyttäen paljon vieraskielisiä sanoja. Kaikilla oli varsin mukavaa. Kotoisuus kasvoi toiseen potenssiin kun keskustelu siirtyi könttäsopasta ihme hinkkamiseen, jota harjoitetaan erinäisissä hiljaisissa takahuoneissa. Sitten emäntä teki jotain hyvin yllättävää, hän avasi suunsa ja sanoi kireän kimakalla äänellään, kuin huilumaisesti vihellellen: 
 F
"Lämmitetään mikrossa makkaraa. Kylmiössä on kaaliraastetta. Kaapin ylähyllyllä ahvenille lusikkauistimia ja isoja koukkuja."

Makkaroita ei kuitenkaan ollut. Mitä nyt?

Soma kysymys, johon em-aa-nummislaiseen tapaan voi todeta, että kysymys sisältää vastauksen. Siispä otettiin kulhollinen mitää ja viisi pussillista nyttiä, mikä oli virhe. Tai ei takahuoneesta ulos ryntäävien merkillisttömyyksien mielestä, jotka kiven kovaan väittivät, että kyseessä oli vihne. Ahvenet puolestaan pyysivät saada uistimien asemesta vieheitä. Siinä samassa Bahamalle päätynyt renki twiittasi lyhyesti: "Nyt ei ole mikään." Jopas oltiinkin aikamoisen umpisolmun äärellä. Tuon solmun avasi tuotapikaa takaisen oven takaa, vaiheilta ja välistä esiin huojuva Benny-Hill-Efekti, jota katsottaisiin 3-D -laseilla vielä miljoonia ja taas miljoonia kertoja - jajonka tekemisistä laulettaisiin vielä useilla leirinuotioilla...

Huojuva Benny-Hill efekti! Tietysti! Tuo efekti on paholaisen laitimmainen keksintö, ihan diabolo-inventaario, niinkuin sanassa sanotaan! Ahvenetkin ovat hänestä kovin ylpeitä. Katiskassa oleva lusikkakin unohtui heiltä. Renki Bahama-saarilla on itsekin tietysti iloisesti yllättynyt korvakarvojensa pituuden äkillisestä muutoksesta sekä tuosta meille jo läpikotaisin tutuksi tulleesta köksääntymisestään kaukisille saarille, mutta on samalla levollinen, sillä haistaa ilmassa palaneen käryä. Mikä palaa? Nyt on kyllä ihan tosissaan sanottava että eksyttiin aiheesta. Eikä makkaroita edelleenkään ollut. Ja emäntä vain jatkoi kailottamistaan:

Emännän kailotus yltyi susimaiseksi ulinaksi joka kiihotti vallan vimmatusti eräitä paikalle eksyneitä serbipaimentolisia joiden kulmakarvoista uhkasi muodostua uhka pohjoisen pallonpuoliskon vilpittömille pitkän matkan hiihtäjille. Kailotuksesta erottui lukuisia monikonsonanttisia sanoja jotka muistuttivat kaukaisesti saamenkielistä joikua. Emännän kailotus oli aivan kamalaa! Benny Hill - efekti katosi lopullisesti. Ahvenet ottivat vieheen. Ja menivät lähikauppaan ostaaan kuudentuuman rautanauloja. Nauloja käytetään ruumisarkun tekoon. Kenelle? Niin, kenelle? Sanopas sinä se? Nii-in juuri se! Se joka on kätketty! Se on se, juuri se!  



Tulkoon täten sivumennen mainituksi, että emännäksi mainitun henkilön kailottaminen alkoi hitaanpuoleisella viipyilevällä kurnutuksella. Jo se itsessään oli vastenmielistä, jos kohta ääntelyä myötäilevät kehonliikkeet olivat ärsyttävyydessään lähes yhtä iljettäviä kuin kurnutusta seuraava ääni, joka näin asiaa tarkemmin analysoitaessa voitaneen tulkita kailottamisen esilauluksi. Tuohon ääneen sisältyi ajokoiramaista läähätystä, jonka ilmoille pumppaama nasaalinen pyrskähtely laittoi läsnäolijat tekemään väistöliikkeitä. Kun sitten juuri ennen kailottamisen alkamista emäntä menetti hetkeksi tajuntansa, Benny Hill Efekti avasi sanaisen ryömänsä: "Ei mun sukunimi siis oikealti ole mikään Efekti. Se vaan on sellanen vitsi. Isäni Josef Benjamin von Erectus toisteli mielellään isoisänsä sanontaa ´... juutui kuin paska junttilan tuvan seinään...'" Siinä samassa emäntä sai ilmaa keuhkoihinsa. Kailottaminen alkoi. Sitä tulee ja tulee... Sitä tulee ehtymättömänä vuona, katkeamattomana kymenä. Sitä tulee lumivyöryn lailla. Sanoista ei saa mitään selvää; joitain yksittäisiä tavuja korkeintaan....eee....aaa...vie.... aaa... kkkaaaa....oooo..... aaa.... uuu.... vust... vust... iist.... eeee.... laaa...  yrp... yrrrp... raaa... aaa... psi... psi.... fuiiiit...

Kailottaminen loppui sitten yhtä äkkiä kuin paska sen Junttilan tuvan seinään. Emäntä vyöryi sitten eteenpäin kuin tankki itärintamalla talvisodan ratkaisutaistrlussa. Emännän kailotus loppui yllättäen kuin veitsellä leikaten. Kailotuksesta jäi vain taustahumina korviin. Benny Hill - efektikin katosi yllättäen. Ahvenet jäivätt kutemaan keskoenään. Valtavasti, aivan valtavasti ahvenenkutua! Sitten ahvenet saivat uuden idean. Ne ajattelivat jotenkin tutustua emäntään lähemmin... vaan kuinka? Ehkäpä käynnistämällä filosofisen keskustelun jostain koomisesta asiasta kuten vaikkapa liian pitkistä tekohampaista. Jee! Aivan valtavan hyvä idea!  Ahvenet tarttuivat aiheeseen kuin entinen sika limppuun. Ensin pohjustettaisiin asiaa kiertokankimoottlrin toimintaperiaatteella...

Junttilan tuvan peräseinällä, siinä kusen ja paskan välissä, avautui nyt ovi. Renkipoika etelämereltä palasi. "Maailma on kaunis. Katsokaa huurteisia puita! Katsokaa kaamoksen valoa. Miten arkaillen se näyttää meille kaiken kauneuden." Sitten renkipoika asettui pitkälleen ahvenenkutuun: "aah.. vihdoin... kotona taas."

Ahvenet jäivätt kutemaan keskoenään. Valtavasti, aivan valtavasti ahvenenkutua! Sitten ahvenet saivat uuden idean. Ne ajattelivat jotenkin tutustua emäntään lähemmin... vaan kuinka? Ehkäpä käynnistämällä filosofisen keskustelun jostain koomisesta asiasta kuten vaikkapa liian pitkistä tekohampaista. Jee! Aivan valtavan hyvä idea!  Ahvenet tarttuivat aiheeseen kuin entinen sika limppuun. Ensin pohjustettaisiin asiaa kiertokankimoottlrin toimintaperiaatteella...

"Miksi ihmeessä kertaatte samoja asioita?"
"Siksi, että tämä seikka on erityisen tärkeä. Aivan valtavan hyvä idea. Ahvenet jäivätt kutemaan keskoenään! Ahvenet jäivätt kutemaan keskoenään!! Ahvenet jäivätt kutemaan keskoenään!! Keskoenään kesko enbnään. KEDSKIIO EBNÖÄÖÄÄBNBN!!!"
"Minä kun en ymmärrä tuota kertaamisen tärkeyttä..."
"Ettepä tietenkään. Tarkoitukseni on niitata sieluunne jouluinen raivovamma. RAIVO VIMMA!!! Rivo gimma! Veisteleppä nyt ihan ittekses muutama kietrokankkipohjustus aiheesta koomilliset tekohampaat."
"Jaa että filosofisesti. Tekisköhän se vaikutuksen ahventen kutuaikaan... vaikkapa johnakin mätisäkkiin emäntään?"
"Keskoenään jättivätit kutevatten uuden idean sikalimppuun... jee. jee. jee-jee. jee."

Nyt ahvenet häpesivät. Häpesivät kovin tuota toistamista. Sikoja limppuun jne. jne. Ahvenet kellertyivät häpeästä. Ne häpesivät ja häpesivät. Emäntäkin pieraisi. Suuri, verraton tyhjyys odotti häntä. Framille astui iso siili joka sanoi: "Tulkoon valkeus!" Ja valkeus tuli.


Sitten se iso silli avasi suuren päiväkijran ja rupesi kirjoittamaan: ".... äskenpä, het ihan justiissa... tuo hävytön... näytti meille sen. Ee - ee - mäntää, pssylintenrin pöntönpänn... hävyllistä pyllistää, mäntää väristää. Minulle tuli hirmuisen paha mieli ja ajattelin että häpeänpois. Niin tuo toinenkin kutukala, joka nyt on ihanpilalle kuivettunu. mutta semistä aattelin sanallaparilla mainitaoli ettäkun illalla katottiin niitä kauniita joululauluja, niin ihan täytyy mainita, että oli kuin ammattikoulu joulujuhlassa oltais oltu. tai perussuomen näköistaiteen vahakabinetissa. Setarja Turunen on ihan ku vaha kbinetista kiskastu. Kuivavulva, kylmä ja etäinen kuin sininen kääpiö. Sejoka piereskelee kulkuset. Mutta kaikiste eniten amis oli Jaakkobetoniterä Sahola. Amislaulun tunnuspiirteistä tärkein on se, että sisältö on paskaa. Vibratoväristyksellä paska on näppärästi paketissa. näppärästi on. kaunista on. Kovaa vedetään ja korkealta. kovaa. mutta sisältö on psakka. pusakkapsaka. Kansa tykkää vibratopinnasta mutta tunnistaa sen paskan. kaikki on psaka... sitä lisää. lisäälisää sitäsitä. ihan täytyy nyt kirjata tähtähthänään mun oma epis tola eppi stroola: "Syntyi lapsi vikainen, kärsä sikainen. Seuranaan sill psii psii on, sen pyhä sillistys. Niin sillistää se vikainenlapsi kärsäsikainen..."

Ahvenet rullautuivat esiin tuosta hirveän häpeällisestä olotilastaan ja saivat tilattua isot oluet. Piereskelevä emäntä ja iso siili yhtyivät yllättäen ja ns. "löysivät toisensa." Ahvenet, emäntä ja siili muodostivat tuvan lattialle neloön joiden kärkinä olivat. Sitten ihmeteltiin hieman miksi edellisessä entryssä eksyttiin aiheesta ja nyt ajatejtiin pysyä siinä missä sovittiin paremmin.



Koska täten on siten, että rajautuminen neliöön on ikäänkuin mahtikäskyllä annettu ultimaatumi, ei sitten rönsyillä. Neliö on ehdoton. Neliö on vahva. Sen paksut seinät pysyvät tiukilla vinkkelikulmilla aloillaan. Neliön seinät... neliön seinät. Hyvänän aika... seinät. puhutaanko kuutiosta. Vai jopa laatikosta? Motti. Siilimotti ahvenkudulla. Pierumotti emännän tapaan. kuuluu mainitun, että pakkanen kirii taas. Toinen ahvenista tahtoo muistuttaa, että kekkosen valinta jatkokaudelle poikkeuslailla 70 -luvun alussa oli järkähtämättömän kulmikas, neliömäinen suoritus. Mitä nyt pikkusen Jori Cee ja Veikko Vee pieruina nurkissa pullistelivat.

Ahventen rajautuminen oli tarkkaa ja hallittua, emännän ja siilen vähemmän hallittua. Neliö pysyi kuitenkin jotenkin kasassa pidemmän aikaa. Ahvenet rajauiuivat niin hallitusti, että hampaita kiristi. Siinä tulivat kyllä Kekkoset mieleen! Miten etymologia liittyy tähän? Olemme nyt Tähtihovissa ja vaimo hakee hampurilaisia. Ketkä me? No ei ainakaan ahvenet, siili ja emäntä.
Hampurilainen oli huonoja. Ja neliö eikun kiristyy!  

Kiristyminen loiventui asteittain niin että jäljelle jäi vain ohut siimamainen vihlonta alahampaassa.  Neliö muuttikin sitten äkisti ulkoasuaan...

Sitä, että kylillä kuuluu kerrotun, että neliön ulkoasun muuttuminen olisi jotenkin yhteydessä purukalustossa tapahtuvaan mainitunlaiseen vihlontaan, voidaan täysimääräisesti pitää pahantahtoisena panetteluna. Mitä taas hampurilaisiin tulee, toteamme vain sen, että katsomme oikeudeksemme ilmoittaa olevamme enemmin mieltyneitä lyypekkiläisiin. Ennen kuin suinpäin säntäämme julistamaan isoon ääneen "Hansa ja Hakkapeliitat!", pahotieltakoon mahdollisen lukijan kokemaa hämmennystä, jollainen hänen tajunnassaan virittyy jatkuvan otsikosta poikkeamisen johdosta.



.Ahvenet hämmästyivät kuullessaan että neliö oli nyt täysin kiristynyt. Ne halusuvat nyt jotain pientä syötäiviää. Ahvenet, siili ja emänä pahoittelevat otsikosta poikkeamistaan: kahdesta ahvenestahan oli tarkoitus kertoa! Nyt kuitenkin puhutaan vielä siilistä. Se oli pieni, hyvin hiljainen ja verrain rauhallinen ja nimeltään Pertti. Emäntä lopsautti tuon kauhean, räkäisen ja suuren suunsa ihan kiinni ja neliö kiristyi ja soitti erästä hyvin tuttua suomalaista molli-iskelmää.



(Noh, kirjoita nyt tähän jatkoa)

En kirjoita tähä jatkoa. En kirjoita enää täh blogin. Siirryn muille kanaville. Tämä "ajatustenvaihto" ei säteile, ei säkenöi, ei säihky. Vastauksistasi juonenkulettuksista tulee omituiset tunnelmat. En taho semmoset jatkumisen. Muualla elämä ilosempi vapaampi rennompi. Tiiijä hätnä. Päälle pääteiks vielä oikein perusjumi umpisköndöä, TÖNKKÖ: 


No ei sitten. Ei väkisin. 
...................................? 


Eipä väkisin, eipä. Mutta nytpäs yheäki hoksasin, että vitutuksen kanavoiminen johonkin suurempaan, jollanen on esim. 20 -luvulla alkunsa saanut natsipuolue saksanmaalla tahi jokin muu vastaava, tasaa oloa ihmeesti ja sitä tajuaa, ettei tässä nyt niin ihmeempiä kannata päreitään kärtsätä. Tähän välittömästi versoa disneyn lanseeraamasta ankkahahmosta, jonka ojossa sojottava pikkusormi on tasan niin natsia, niin rivoa, että ihan hirvittää. Muuten kuvasta sanon vaan ne perinteiset: "...kauheus ja/tai kauneus on katsojan omassa silmässä tai peilissä..."




Näin on. Ei kannata hermostua. Kannattaa tai kantsii olla hermostumatta. Ainakin vanhojen kavereiden välillä. Siis jatketaan ja keksitään uudenlaistakin kulttuurinvaihtoa...mitä ehdotat?
 
Rumilla sarjakuvavalinnoilla jatketaan.

Tässon sitten Very Ugly Mikki.

Ei oo onaatuotantoa, mutta ihan kelpo kuitenkin.

D
Oikein riemuisaa joulu- ja pakkassaikkaa!



Näin on. Ei kannata hermostua. Kannattaa tai kantsii olla hermostumatta. Ainakin vanhojen kavereiden välillä.
Siis jatketaan ja keksitään uudenlaistakin kulttuurinvaihtoa...


E